Jäsenhuone|Työhuone

Sulkispersoona Joonas Lepistö

 

Ensimmäisenä uudella sulkapallopersoonia esittelevällä palstallamme esiintyy monen tuntema valmentaja Joonas Lepistö. Suomen Sulkapalloliitto valitsi Joonaksen Vuoden Valmentajaksi 2012. Tästä nimityksestä lähti idea kysellä Joonakselta hieman tarkemmin hänen valmentajauralle päätymisestään ja valmennusideologiastaan.

 

Viitisen vuotta päätoimisena sulkapallovalmentajana toiminut Joonas ei anna haastattelutilanteessa ympärillä kohkaavien pelaajien häiritä itseään. Treenit ovat jo lopuillaan ja yksi jos toinenkin lähestyy Joonasta erilaisten kysymysten kanssa. Kysymyksiin, niin minun kuin pelaajienkin, Joonas pudottelee asialliset vastauksensa rauhalliseen tyyliinsä. 

 

Rauhallisuus onkin yksi hänen vahvuuksistaan valmentajan tehtävässä. Itse hän kuvailee valmennustyyliään ennemminkin tiukaksi kuin lepsuksi. Hän pyrkii aina olemaan reilu ja oikeudenmukainen. Hän arvostaa suoraa puhetta ja on sitä mieltä, että pelaajat kehittyvät parhaiten, kun tietävät, mitä pitää parantaa ja miten se tehdään. Joonaksen palaute on rehellistä, niin kehityskohteiden kuin kiitostenkin osalta. Hän toivoo myös suoraa palautetta omasta valmentamisestaan. Homma toimii, kun keskusteluyhteys on kunnossa.

 

Joonas valmentaa useassa seurassa kovinkin eritasoisia pelaajia. Hän lähtee valmentajana työstämään ryhmää tai yksilöä näiden omista tavoitteista lähtien. Miksi harrastan sulkapalloa? Mihin haluan päästä pelaajana? Kilpapelaajilla on tavoitteena ehkä Suomen huipputaso, joillakin myös Euroopan tai maailman huipputaso. Harjoitteet asetetaan tavoitteiden mukaisesti. 

 

Kuka on sitten hyvä valmennettava? “Halu oppia on ratkaisevan tärkeää”. Valmennettavien kehon kieli kertoo Joonakselle paljon. “Huomaan kyllä, onko valmennettava aidosti läsnä vai onko tämä vain paikalla. Tekemisen tasosta sen huomaa.”

 

Joonaksen mielestä pelaaja-valmentajasuhde on haasteellinen, mutta onnistuessaan palkitseva. Hänen mukaansa valmentajan parhaita hetkiä ovat ne kun näkee, että harjoituksissa opitut asiat onnistuvat myös kisoissa painetilanteissa. Esimerkkinä monien onnistumisten joukosta hän nostaa esiin Annmarie Oksan SM-hopean tänä vuonna naisten kaksinpelissä. 

 

Vastaus kysymykseeni, mikä on paras ikä aloittaa sulkis, jos tavoittelee maailman huippua on: “Mahdollisimman aikaisin!” Aikuisille kuntopelaajille Joonas lähettää terveisiä: “Tee kehoa vahvistavia harjoituksia sulkapallon lisäksi.” Omat harrastukset ovat Joonakselle tärkeää vastapainoa työlle. Uutena innostuksen kohteena on golf. Lisäksi hänet voi löytää lätkäkaukalosta tai touhuamasta kahden kääpiöpinserin, Jodan ja Ruun, kanssa.

 

Valmentajauralle Joonas ajautui omien sanojensa mukaan puolivahingossa. Hän on opiskellut Varalan urheiluopistossa, josta valmistui 2008 liikunnanohjaajaksi ja personal traineriksi. Suuntautumisopinnoiksi valikoitui valmentaminen ja työharjoittelupaikaksi Suomen Sulkapalloliitto ja mm. liittoryhmäleiri Pajulahdessa. Lisäpätevyyttä Joonas on hankkinut liiton koulutuksista ja hän on suorittanut 3-tason valmentajakoulutuksen. Pelillisestäkin menestyksestä huolimatta Joonas mainitsee parhaaksi saavutuksekseen sulkapallon parissa sen, että on onnistunut tekemään lajista ammatin itselleen. 

 

Joonas lähettää viestikapulan seuraavalle sulkispersoonalle. Hänen valintansa on Satu Vainula, joka on vuosikausia toiminut erilaisissa vapaaehtoistehtävissä sulkapallon parissa. Viestikapula tuo mukanaan Joonaksen ytimekkään kysymyksen Sadulle: “Miksi?”

 

 

Kuva ja teksti: Susanna Monnberg